Berliet Sporthorses

23.04.2022 - Uusia esteitä (270 sanaa)

Olin tänä aamuna saanut buukattua itseni iltapäivän valmennukseen peruutuspaikalle ja päätin ottaa vuorostaan Henryn alleni. Itselläni oli palaveri juuri ennen valmennusta minkä vuoksi olin joutunut erikseen sopimaan tallityöntekijämme Lilian kanssa, että hän hoitaisi Henryn valmennuskuntoon puolestani ja ilmestyisin suoraan maneesiin. Valmentajana toimi tänään Berlietin oma valmentaja Kate, joka oli sanonut odottavansa mielenkiinnolla näkevänsä Henryn tositoimissa ensimmäistä kertaa kanssani.

Valmennuksessa oli lisäksemme kolme muuta ratsukkoa. Se tarkoitti automaattisesti sitä, että tehokkuutta ei varmasti ole yhtä paljon kuin perinteisissä duo-valmennuksissa, mutta jos edes muutama hyvä radanpätkä saataisiin orin kanssa tältä tunnilta niin olisin tyytyväinen. Verryttelimme aika vapaaseen tahtiin itsenäisesti samalla kun Kate ja Lilia kokosivat esteitä ympäri maneesia. Yksi esteistä oli trippeli, mitä emme Henryn kanssa olleet vielä päässeet hyppäämään. Alkuverryttelyn aikana orista huomasi kuinka eteenpäinpyrkivä se oli tänään, jonkin verran myös levoton eikä selkeästi ollut täysin skarppina. Aloitimme valmennuksen hyppäämällä kahden pystyesteen linjaa, missä tie oli hieman kaareva. Tarkoitus oli ratsastaa mahdollisimman pitkään suoraa ensimmäiseltä esteeltä ja tehdä normaalia tiukempi käännös kohti seuraavaa. Tämä lähinnä kartoituksena siihen, että mitä valmennuksen ratsut ovat mieltä siitä, kun tie esteelle ei olekkaan aina täydellinen. Henry suoriutui tehtävästä hyvin molemmista suunnista ja olin erittäin tyytyväinen orin suoritukseen, sillä ehdin jo ajatella että koko valmennus menee ihan sähläykseksi.

Tunti kulki taas erittäin vauhdikkaasti ja enään olikin jäljellä tuo trippeli. Korkeutta ei ollut paljoa, mutta Henrystä näkyi että se vähän jännitti uutta estettä. Kate neuvoi tulemaan normaalia varovaisemmin esteelle. Henry pääsisi yli esteestä vaikka se vähän epäröisikin, ja Kate kannusti ratsastamaan loppuun asti vaikka ori alkaisi hidastella. Turhaan jännitimme, sillä Henry hyppäsi esteen täysin mukisematta. Otimme muutaman hypyn esteelle minkä jälkeen päätin lähteä tekemään loppukäynnit kentälle auringonpaisteeseen.

16.03.2022 - Eläinlääkärissä (153 sanaa)

Itse en ole henkilökohtaisesti pitänyt eläinlääkärikäyntejä aiemmin päivän perusohjelmaa merkittävämpänä tapahtumana. Onnekkaina asumme aivan klinikan vieressä, minkä vuoksi pakkasin Henryn traileriin puolituntia aiemmin kun aikamme oli. Henry ei ollut kovinkaan kiinnostuneen oloinen matkustamisesta ja pärskähtelikin muutaman kerran laitumen suuntaan ennen kuin nosteli jalkansa trailerin lastaussillalle. Olen kovin iloinen siitä, että Henry on näin lyhyessä ajassa oppinut erittäin fiksuksi trailerikäyttäytyjäksi.

Klinikan pihalla ori vasta huomasi, että olemme aivan vieraassa paikassa ja alkoikin uteliaana vilkuilemaan ympärilleen. Muutaman muun hevosen huomatessaan se nosti päänsä korkealle ja tuijotteli hetken kohti klinikan ulko-ovea. Lähdin taluttamaan Henryä sisään klinikalle eikä ori reagoinut poikkeuksellisesti oikein mihinkään. Orille tehtäisiin ainoastaan perustarkastus sekä annettaisiin hevosinfluenssa+jäykkäkouristus -rokote. Eläinlääkärin tutkiessa Henryn jalkoja alkoi ori herpaantua ja steppailla paikoillaan. Yritin rauhoitella Henryä ja turha liikehdintä loppuikin nopeasti. Rokottaminen sujui lopulta hyvin, vaikka hieman ori luimistikin korviaan. Pian olimmekin valmiita lähtemään takaisin kotiin. Henry saisi viettää nyt muutaman päivän täysilevossa, jotta rokotuksista ei tulisi mitään sairasteluja.

04.03.2022 - Ensihetket (298 sanaa)

Viime yö oli ollut elämässäni yksi sellainen, jonka varmasti tulen aina muistamaan. Vihdoin varsa, jota olen odottanut helmikuulta lähtien oli täällä. Kymmenen pisteen orivarsa oli kerrassaan upea, vauhdikas ja hieman jopa utelias. Olin saanut kunnian olla paikalla, kun Melbournen tilaa seuranneet olivat olleet sitä mieltä, että varsa tulee syntymään seuraavana yönä. Jännittyneenä olin vapissut karsinan ulkopuolella, kun eläinlääkäri ja tallin henkilökunta tarkisti, että kaikki sujuu ongelmitta. Väsynyt tamma oli tuonut tummanruskean, lähes mustan orivarsan minulle. Ori vietti yön valvotusti emänsä kanssa.

Aamulla pääsimme taas kohtaamaan varsan kanssa. Ori oli niin utelias ja reipas, että uskalsi tutkia jo paikkoja ilman emäänsä. Emä Melina pääsi ihan pienelle kävelylenkille ja ori kipitteli aivan rinta rinnan emänsä vierellä niin hyvin kun heikoilla jaloillaan pääsi. Olin ihan valmiina viemään orin jo mukanani Luxemburgiin, mutta ori viettäisi nyt aikaa vielä täällä ja lähtisi mukaani vasta kun olisi puolivuotias eli luovutusiässä. Kotona ori pääsisi parhaaseen ratsutukseen. Oman valmentajani kanssa olin läpikäynyt aikaisemmin varsoja, mutta niistä ei mikään ollut iskenyt. Kunnes puolivahingossa törmäsin Henryn isään, ja silloin tiesin heti että tuosta orista haluan itselleni varsan.

Pian ori olikin valmis muuttamaan kanssani Berlietiin. Olin palannut Saksaan Henryn luo ja pääsin vihdoin pakkaamaan hevosta rekkaan. Muutama muukin hevonen lähti mukaamme Saksasta, joten Henryn ei tarvinnut matkustaa pitkää matkaa yksin. Ori oli todella hyväkäytöksinen rekassa, mikä oli yksi huolenaiheeni kun matkustelua ei orin kanssa ehditty suunnitelmista huolimatta hirveästi harjoitella. Matkaa kertyi lähes 400km. Hevoset saatiin turvallisesti ja ehjänä kuljetettua Berlietiin, mikä oli todella iso helpotus. Pitkillä matkoilla ja tuollaisen hevosrekan kanssa kun voi sattua vaikka millaisia kommelluksia.

Ori sopeutui uuteen kotiinsa todella nopeasti. Henry vietti paljon aikaa toisen, hieman vanhemman, puoliverisen kanssa. Nykyään ratsukoulutuksen aloittaneena ori on todettu todella potentiaaliseksi ja olen niin onnellinen, että päädyin juuri tähän varsaan. Henryn kanssa meillä on uskomattomat vuodet edessä, uskomattomien ihmisten ympäröimänä.